Makaan vieressäsi, kuuntelen hengitystäsi.

Katselen nukkuvia kasvojasi, silitän poskeasi,

käännät kasvosi minuun päin, pyyhkäiset poskeasi.

Tulen lähemmäksi sinua, tunnen hengityksesi kasvoillani,

kyynel vierähtää poskelleni.

Mietin miten jaksat minua, kohtelen sinua huonosti,

tahtomattani kiukuttelen.

Silti jaksat pysyä rinnallani ja elää kanssani,

onhan meillä yhteinen toive ja yhteinen elämä.

"Rakastan sinua" sanot, kun kysyn kuinka jaksat olla kanssani.

Niin minäkin sinua, sanon sen vain aivan liian harvoin.

Heräät ja katsot minuun, huomaat kyyneleistä kosteat silmäni,

huolestut mutta ihan suotta.

Kyyneleet ovat vain onnen kyyneleitä, sillä kaiken tämän keskellä

on helpottavaa tietää että meidän rakkaus kestää,

vaikka elämämme ei olekaan aina helppoa.