Ja sinä sanot: "Pitäisikö minun antaa sinun mennä?" 

Etkä tiedä kuinka paljon se minua satuttaa, sattuu syvälle sydämeen.

"Rakas, en ole menossa minnekään, sillä mikään ei korvaa sitä mitä saan pohjattomasta rakkaudestasi, huolenpidostasi ja hellyyydestäsi."

Emmekä tiedä minne olemme menossa, miten tämä kaikki tulee vaikuttamaan meihin.

"Rakkaani, en jaksa loputtomiin" kerron sinulle kuinka rintaani puristaa tuo suunnaton tyhjyys. Tunne siitä että jotain puuttuu.

Ja sinä kerrot, että rakastat minua silti "Tulen aina rakastamaan".

Puristat minut itseäsi vasten, kuumat kyyneleet valuvat poskilleni enkä saa sanottua mitään.

Olen kuitenkin varma siitä, että tämä kaikki saa tarkoituksen, ennemmin tai myöhemmin.